Opettajan ja tutkijan työ

Kääntämisen ja tulkkauksen opettaja kouluttaa yliopistossa tulevia kääntäjiä, tulkkeja ja muita kulttuurienvälisen viestinnän asiantuntijoita. Suurin osa opetuksesta on lehtorien vastuulla, esim. kääntämisen ja tulkkauksen ammattitaitoa ja -tietoutta sekä kääntämisen teoriaa käsittelevät kurssit. Käytännön käännös-, tulkkaus- ja kielitaidon opetukseen osallistuvat myös tuntiopettajat ja assistentit. Professorien opetustyöhön kuuluu erityisesti käännöstieteen opetus ja tutkielmien ohjaus. Tutkimuksen tekeminen kuuluu koko opetushenkilökunnan toimenkuvaan.

Käännöstieteen tutkija työskentelee yleensä yliopistossa. Osalla tutkijoista on tutkimukselleen täysipäiväinen rahoitus, osa tekee tutkimusta muun työnsä ohessa. Tutkijan työ on haasteellista ja uutta luovaa työtä. Sen perusedellytys on palava kiinnostus tutkittavaa ilmiötä kohtaan sekä järjestelmällisyys ja kriittisyys tutkimuksen tekemisessä. Tutkiminen on tavoitteellista työtä, josta vaaditaan säännöllistä näyttöä erilaisten julkaisujen ja esitelmien muodossa.

Alan tutkimushankkeet toteutetaan usein ryhmätyönä. Kääntämisen ja tulkkauksen tutkijat alkavatkin olla hyvin verkottuneita ja toimivat yhteistyössä yli yliopistorajojen puhumattakaan yhteistyöstä yli kielirajojen. Tutkimuksen aihepiirejä ovat esimerkiksi kääntämisen historia, käännöskielen lainalaisuudet, EU-tulkkaus ja EU:n käännöstoiminta, tietokoneohjelmien lokalisointi ja käytettävyys sekä kuvan ja sanan suhde kääntämisessä.

Kulttuurienvälinen viestintä on mielenkiinnon kohteena monissa erilaisissa tutkimushankkeissa, jotka voivat olla muodoltaan esimerkiksi yliopiston opettajan omaan työhön liittyvää tutkimusta, pätevöitymiseen liittyvää lisensiaattitutkimusta, tutkijaksi kouluttautuvan väitöskirjatutkimusta tai jo ammattitutkijana toimivan perus- tai soveltavaa käännöstieteellistä tutkimusta, jolle voi olla rahoitus esimerkiksi Suomen Akatemialta tai erilaisilta muilta säätiöiltä ja yhdistyksiltä.

Siirry sivun alkuun